Kirjahyllyn aarre

Pikku Pegasos – 400 kauneinta lastenrunoa

toim. Kaarina Helakisa, Suomi 1980

Vaikka arkena aikataulut ovat usein tiukilla, kirjoja voi onneksi lukea mihin vuorokauden aikaan tahansa ja vaikka ihan pieninä annoksina kerrallaan.

Pikku Pegasos – 400 kauneinta lastenrunoa on varmasti tuttu omasta lapsuudesta monelle 70- ja 80-luvuilla syntyneelle. Itse löysin kirjan jälleen parin vuosikymmenen jälkeen omien vanhempieni kirjahyllystä ja lapseni ihastuivat oitis riimitettyihin runoihin. Teoksesta on tehty jo useampia uusintapainoksia ja sitä on saatavilla ainakin Akateemisessa Kirjakaupassa.

Kaarina Helakisan toimittava ja Jori Svärdin kuvittama melkein 300-sivuinen runokokoelma sisältää perinteisiä kansanrunoja, loruja sekä yllättävän hyvin tähän päivään sopivia, hauskoja ja pohdiskeleviakin runoja. Jo parin kuukauden ajan olen lukenut lapsilleni joka ilta muutaman runon ennen nukkumaanmenoa. Lukiessani he katsovat minua hiljaa ja keskittyneinä eläytyen runojen maailmaan. Riimit ja kielikuvat rauhoittavat ja saattelevat heidät unten maille.

Miten herkullisia ajatuksia runoista voikaan syntyä:

Punaista teen mansikoista,

apilankukista ja omenoista,

punaisesta kynttilän pätkästä,

ja kerästä punaista villalankaa.

Vihreätä teen herneistä,

ruohosta ja päärynöistä,

vihreästä koivunlehdestä

ja kappaleesta vihreää naapurin aitaa.

(ote Ilse Saareksen runosta Pikku akan maalipurkit)

Runojen lukemisessa on hauskaa myös se, että riimittelyvaihde ikään kuin jää päälle. Lasteni pyynnöstä improvisoinkin heille vielä ennen iltasuukkoa omat runot, joihin keksin lennosta loppusointuja. Tuotokseni eivät totisesti ole painokelpoista materiaalia, mutta hyvää aivojumppaa kylläkin! Ja lorujahan voi itse keksiä vaikka loputtomiin. Lapsista on hirmu hauskaa saada vain leikitellä sanoilla ja keksiä niitä itse kuten tässä suomalaisessa kansanrunossa:

Ankuta, rankuta rillet ruu

setter vaaper viiper vuu.

Aamun kaamun setter kaamun

vinska poika kummin kam.