Nykytaidetta Mäntässä

Olen jo vuosien ajan suunnitellut tutustumiskäyntiä Mäntän kuvataideviikoille ja viikonloppuna, sateen piiskatessa katuja, koitti vihdoin otollinen hetki. Tampereelta ajaa Mänttään reilussa tunnissa, joten pikkuväen päiväunet hoituvat kätevästi automatkan aikana.

Suomen merkittävimmäksi vuosittaiseksi nykytaiteen katselmukseksi tituleerattu Mäntän kuvataideviikot järjestetään aina kesä-elokuussa nelikerroksiseksi näyttelytilaksi remontoidussa entisessä teollisuusrakennuksessa Pekilossa, Mäntän keskustassa.

Paula Salmela, Virtaus.2012. Installaatio. Kuva: Heikki Vesterinen.

Kuvataideviikot juhlivat tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan teemalla ”Unien kaupunki”. Näyttelyn kuraattori Jyrki Siukonen on koonnut näyttelyyn monipuolisen teoskokonaisuuden, jonka tutkimiseen vierähti meidän perheeltä melkein parisen tuntia. Lapset ja aikuiset viihtyivät mainiosti ja nyt kaksi ja puolivuotias tyttäreni hihkuu innosta kun mainitsenkin sanan ”näyttely”.

Kalle Mustonen, Trojan. 2011. Puu. Kuva: Heikki Vesterinen.

Lapset innostuvat nykytaiteesta varmaankin sen moniulotteisuuden ansiosta. Samassa tilassa voi olla liikkuvaa kuvaa, ääntä, maalauksia, hauskoja yksityiskohtia. Lapsille on tietysti tärkeää muistuttaa säännöllisesti siitä, ettei teoksiin saa koskea. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, miten keskittyneesti molemmat lapset jaksoivat katsoa näyttelyn alusta loppuun saakka. Asiaa varmasti auttoi se, että tutkiskelimme nimenomaan heitä kiinnostavia teoksia rauhassa ja jätimme osan teoksista vähemmälle huomiolle.

Riikka Keränen, Ja kaikki päivät tulevat. 2012. Matonkude, oksat kipsi. Kuva: Timo Nieminen.

Lasteni lempiteoksia olivat tässä näyttelyssä varsinkin:

• Erno Enkenbergin paperiset kaupunkipienoismallit teoksessa Valkoinen kohina, 2013 (valtavasti yksityiskohtia, hieno paperikaivinkone!)
• Riikka Keräsen lumiset oksat teoksessa Ja kaikki päivät tulevat, 2012 (Miten kesällä voi olla lunta?)
• Renja Leinon Happy hour, 2013 (värikkäässä videoteoksessa valtava määrä talitinttejä, jotka syövät puun oksilla roikkuvia talipalloja. Linnut olivat kuulemma niin ihania, että niitä olisi voinut katsella loputtomiin.)
• Sándor Vályn The Artist and Death, 2013 (mustavalkoinen mykkävideo, jossa luurankopukuinen kuolema häärii taiteilijan ympärillä. Viihdytti suuresti molempia lapsia.)
• Paula Salmelan Virtaus (Neonvihreitä, liikkuvia  valopalloja , joita voi yrittää ottaa kiinni)
• Kalle Mustosen Trojan, 2011 (valtava puinen legoukko)

Itseäni miellytti varsinkin Radoslaw Grytan Kuolemaan saakka (puunrunko, joka nousi koko rakennuksen läpi ensimmäisestä kerroksesta viimeiseen), Tom Engblomin Maahanmuuttaja ja  Johanna Lemettisen maalaukset. Upeita teoksia oli paljon, joten jäämme innolla odottamaan ensi vuotta.

Tämänvuotisille Mäntän kuvataideviikoille ehtii tutustua vielä 31.8. saakka. Näyttely on auki päivittäin klo 10-18. Lippujen hinnat ovat 12 euroa aikuisilta ja alle 16-vuotiaat lapset pääsevät vanhempien siivellä ilmaiseksi. Suosittelemme!