Salapoliisitarina

Viime aikoina kulttuurikartalle on ollut hieman hankalaa päästä töiden, opiskelujen  ja harrastusten alkamisen myötä. Nyt kun kaupungissa tapahtuu taas paljon kaikenlaista, on tehtävä valintoja ja päättäväisesti vain raivattava aikaa kalentereihin. Tavoitteenani olisi, että ehtisimme vaikkapa pari kertaa kuukaudessa tutustumaan johonkin kulttuuritapahtumaan tai -kohteeseen.

6-vuotias poikani on päässyt elämänsä aikana teatteriin muutamia kertoja ja suunnatessamme syksyn ensimmäiseen teatteriesitykseemme, hän tokaisikin, että teatterissa on hienointa kun valot aluksi sammuvat ja sitten ei yhtään tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tampereen Työväen Teatterin ja Teatteri Siperian yhteistyönä 7.9. ensi-iltansa ja samalla suomalaisen kantaesityksensä saanut Astrid Lindgrenin Mestarietsivä Kalle Blomkvist tarjoaakin lupaavan alun. Valojen sammuttua näyttämölle tanssahtelee kuusi salapoliisiksi pukeutunutta henkilöä, joista kolme esittäytyy rooliasut riisuttuaan parhaimmiksi kaveruksiksi Kalleksi, Andersiksi ja Eva-Lotaksi.

Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Työväen Teatteri

Iiristiina Varilon ohjauksessa tapahtumat etenevät ensin vauhdikkaasti kertojaäänen johdatellessa tarinaa. Näyttelijäntyö on yllättävän luontevaa siitäkin huolimatta, että aikuiset näyttelevät lapsia (vaikea ja usein vähän nolo taiteenlaji). Varsinkin Marika Heiskanen Kalle Blomkvistina on uskottava. Myös hauskat roolit poliisina sekä roistona tekevä Jerry Mikkelinen on yksi näytelmän kantavista voimista.

Mutta silti, hyvissä ajoin ennen puoliaikaa, huomaan vieressäni olevan 6-vuotiaan hämmennyksen. Hän ei enää jaksakaan keskittyä siihen, mitä näyttämöllä tapahtuu, vaan seuraa huolestuneena katsomon reunoilla hiippailevaa murtovarasta ja odottaa tämän ilmestymistä. Näyttämön tapahtumat menevät ohi ja niin menevät minultakin. Katsomossa ei ole aistittavissa suurta innostusta ja ainakin minua pitkästyttää. Kohtaukset tuntuvat liian pitkiltä, katsomo on hiljaa, ajatus harhailee lavasteissa, joiden visuaalisuus tuntui aluksi hienolta mahdollisuudelta, mutta jotka näyttävätkin näytelmän edetessä jämähtäneiltä...

Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Työväen Teatteri

Teatteriin kannattaa mennä aina, siinäkin tapauksessa, ettei lopputulos aina saakaan sukkia pyörimään jaloissa. Poikani saattoi olla hieman liian nuori ymmärtämään salapoliisitarinan juonenkäänteitä. Minä taas saatan olla liian vanha iloitsemaan hauskoista kohtauksista jos kokonaisuus tylsistyttää. Joka tapauksessa menemme teatteriin taas heti kun mahdollista. Uskon, että lastenteatteriesitys voi olla kaikenikäisiä viihdyttävä ja ilahduttava kokemus. Kun kyselin pojaltani esityksen jälkeen, mitä mieltä hän oli, hän vain totesi että kaikki kohdat olivat parhaita.

Mitä tästä opimme: Viekää siis lapsenne teatteriin!

Tampereen Työväen Teatteri

Kesän viimeinen kotiseuturetki

Suomessa on valtava määrä pieniä ja vähän suurempiakin kulttuurihistoriaa esitteleviä museoita, joten mielenkiintoisia kohteita luulisi riittävän vaikka joka viikolle. Ongelmana on kuitenkin ajan puute: suurin osa museoista on auki ainoastaan kolmen tai neljän kesäkuukauden verran. Siinä vaiheessa kun ilmat eivät ole enää suotuisat mökkeilyyn ja rannalla loikoiluun, myös museot on laitettu talviteloille. Tämä on tietysti harmi, mutta syyt ymmärrän kyllä; vähäväkisessä maassamme ei kertakaikkiaan riitä museokävijöitä koko vuodeksi.

Ehdimme sentään vielä käydä katsastamassa kaksi mukavaa museokohdetta ennen elokuun loppua. Ensin suuntasimme Kuokkalan museoraitille Lempäälään ja sieltä Veturimuseoon Toijalaan.

 

Kuokkalan museoraitti

Kuokkalan museoraitti on jo itsessään hieno paikka ja tunnelma on kuin Vaahteranmäen Eemelin Kissankulmassa. Tampereelta tullessa automatkaan kannattaa varata puolisen tuntia.

Museoraitilla on useita museorakennuksia:

• Kauppamuseo (kauppatavaroita 30-50-luvuilta)
• Pajamuseo (ajoneuvovalmistajan työvälineitä)
• Kampaamo- ja parturimuseo (mm. sähköpermanenttikoneet 30-luvulta)
• Suutarimuseo
• Sotaveteraanien perinnekammari (esittelijänä aina pyhäpäivisin sotaveteraani)
• Tallukkamestarin tölli (vuosisadan vaihteen tarvekaluja)

Kauppamuseo ja parturimuseo (punainen talo)

Taisimme olla museoraitin kesän viimeiset vieraat, sillä kauppamuseota lukuunottamatta kaikki muut rakennukset olivat jo kiinni elokuun viimeisenä päivänä. Saimme käydä tutustumassa kaupan siirtomaatavaroita ja sota-ajan korviketuotteita notkuviin hyllyihin, mutta opastukselle emme enää ehtineet mukaan. Täytyykin palata paikalle jo vaikka sitten heti ensi toukokuussa. 6-vuotiasta poikaani kiinnostivat kaupan vanhat esineet ja uskon, että muissakin rakennuksissa olisi riittänyt ihmeteltävää.

Kauppamuseon aarreaitta

Kuokkalan museoraitille kannattaa siis ehdottomasti suunnata taas ensi kesänä, jolloin alueella järjestetään myös koko perheen tapahtumia ja markkinoita sekä opastuskierroksia lapsille ja aikuisille.

Museot ovat auki touko-elokuussa aina tiistaista sunnuntaihin klo 11-17. Pääsymaksu on aikuisilta 3,5 euroa ja lapsilta 1 euron. Pääsymaksu sisältää tunnin pituisen opastetun kierroksen.

Veturimuseo

Toijalan asemaa vastapäätä sijaitsevan veturimuseon luulisi olevan kaikkien koneita rakastavien pikkupoikien unelmapaikka. Valtavat höyry- ja dieselveturit olivat kyllä kieltämättä vaikuttava näky. Poikani oli innoissaan varsinkin saadessaan seurata veturien huoltotöitä...

Museossa on runsaasti tietoa kaikille junista kiinnostuneille. Kahden museovierailun sijoittaminen samalle aamupäivälle ei kuitenkaan (tietenkään) ole lasten kanssa se paras ratkaisu. Veturimuseon visiitti jäikin melko pintapuoliseksi, sillä nälkä ja väsymys verottivat osansa. Palaammekin varmasti paikan päälle jonain tulevista kesistä.

Veturimuseo sijaitsee 1870-luvulla rakennetussa veturitallissa. Lipunmyynti on vanhassa matkustajavaunussa.
Museo on avoinna kesäisin (1.6.-31.8. ) ja päivittäin klo 10-16. Aikuisilta lipun hinta on 5 euroa ja lapsilta (4-17 v.) 2 euroa.