Kevätpäivä Kangasalla

Kiva retkikohde lähellä Tamperetta on Haralanharjun näkötorni ja sieltä avautuvat maisemat, jotka ovat toimineet innoittajina monille kansallisromantiikan ajan taiteilijoille. Zacharias Topelius vieraili harjulla vuonna 1853 ja kirjoitti kokemastaan runon Kesäpäivä Kangasalla. Harjulla sijainnut ensimmäinen torni rakennettiinkin Suomen Matkailijayhdistyksen toimesta vuonna 1895. Torni on palanut ja rakennettu uudestaan jo kaksi kertaa. Nykyinen torni avattiin vuonna 2009.

Tornin juurella sijaitsee Topeliukselle vuonna 1953 pystytetty muistolaatta kiitokseksi runoilijalle, "kotiseutumme kuvaajalle". Muistolaatan vierestä lähtee alas kallioista rinnettä mahdollisesti jopa keskiaikainen metsästäjien patikkareitti, jota pitkin kulkiessa on mukavaa haistella keväistä metsää männynjuurakoita ja kallioiden koloja väistellen.

Lisää tietoa ja kuvia Haralanharjusta http://www.haviseva.fi/harju.html

Andy Warholin vieraana

Kävimme katsomassa yhden nykytaiteen tunnetuimman ja näkyvimmän ikonin Andy Warholin teoksia esittelevän Andy Warhol - An American Story -näyttelyn Sara Hildénin taidemuseossa. Kerta toisensa jälkeen ihastelen museota, joka on mielestäni yksi kauneimmista (alimman kerroksen Näsijärvinäkymät!) ja toimivimmista tuntemistani nykytaiteen näyttelytiloista. Tila on myös juuri sopivan kokoinen lasten kanssa kiertelyyn ja vanhemmatkaan eivät turhaudu, kun noin tunnin (ainakin meillä) mahdollisessa vierailuajassa ehtii käydä kokonaisen näyttelyn läpi. Museon mittavan modernin taiteen kokoelman ja säilytystilojen kannalta tila ei kuitenkaan ole ihanteellinen, joten lisätilojen rakentaminen tulee varmasti ajankohtaiseksi lähitulevaisuudessa.Toivottavasti nykyinen tila säilyy kuitenkin jatkossakin näyttelykäytössä!

Itseäni on aina kiehtonut Warholin elämä ja siihen liitetty mystisyys ja taisinpa tehdä jopa kouluesitelmänkin aiheesta joskus teini-ikäisenä. Sain tilaisuuden nähdä Warholin myöhäiskauden tuntemattomampaa tuotantoa vuonna 2005 Lyonin nykytaiteen museossa Ranskassa, mutta nyt esillä olevia poptaiteen kulttiteoksia en ollut vielä nähnyt alkuperäisinä. Täytyy myöntää, että vaikka kyse on vain kuvista, joiden tekijää ei enää ole, on alkuperäisten teosten näkeminen aina yhtä jännä kokemus. Tuntuu vähän siltä, kuin taiteilija olisi kutsunut minut kotiinsa kylään!

ANDY WARHOL Skull, 1976 Akryyli ja silkkipaino kankaalle Acrylic and silkscreen on canvas 183 x 203 cm museum moderner kunst stiftung ludwig wien, Vienna © The Andy Warhol Foundation for the Visual Arts Inc, by SIAE 2014 © museum moderner kunst stiftung ludwig wien, Leihgabe der Österreichischen Ludwig Stiftung / KUVASTO 2014

Warholin koko tuotanto kattaa valtavan määrän maalauksia ja valokuvia, mutta myös musiikkivideoita, videolle kuvattuja "eläviä muotokuvia", levyn kansia, tapetteja ja elokuvia. Sara Hildénin näyttely on koottu mielenkiintoisesti esittelemään Amerikan yhteiskunnallisia ilmiöitä Warholin tuotannon kautta.

Andy Warhol, Liz Taylor, 1964, litografia paperille, lithograph on paper. The Sonnabend Collection, New York © The Andy Warhol Foundation for the Visual Arts Inc. / KUVASTO 2014

Tällä kertaa seurueemme koostui neljästä aikuisesta ja kolmesta 3-6-vuotiaasta lapsesta. Pienimmillä oli jonkin verran keskittymisvaikeuksia ovathan teokset usein aika korkealla, eikä niihin saa koskea. Näyttelyissä pienimpiä lapsia kannattaakin aina välillä vähän nostella ja näyttää, mitä seinillä on. Teoksia voi katsoa myös kauempaa ja kehottaa lapsia etsimään värejä yms. 6-vuotiaan mielestä näyttelyssä oli parasta varsinkin valokuvasarja, jossa itse taiteilija pukeutui kuva kuvalta naiseksi. 3-vuotiaat taas pitivät varsinkin musiikkivideoista, joiden tahdissa sai tanssia kuulokkeet korvilla.

Andy Warhol An American Story on avoinna vielä 28.5. saakka.
Tarkemmat museon aukioloajat löytyvät täältä >

Lippujen hinnat: 12 e (aikuiset), 5 e (7-16-vuotiaat), alle 7-vuotiaat ilmaiseksi.

Paluu lapsuuteen

Marjatta Pokelan Mörköoopperan näkemistä lavalla oli meillä odotettu jo kauan, eikä vähiten oman nostalgiankaipuuni takia! Muistan elävästi, kuinka 80-luvulla nautiskelin c-kasetilta Mörrimöykyn suven lauluja yhä uudelleen parhaita paloja kelaillen ja kerta toisensa jälkeen. Eräs ystävistäni oli myös hurahtanut veikeisiin melodioihin ja niinpä me vietimmekin koulupäivien jälkeisiä iltapäiviä korvat kiinni punaisessa mankassani. Tiesin siis lippuja ostaessani, että omatkaan lapseni eivät voisi istua konserttisalin penkissä rytmin mukana hytkymättä. Konsertti koostui tarinasta, jossa kaksi Pokelan musiikkisatua Mörrimöykyn suvi  (1983) ja Mörköooppera (1980) nivoutuivat aika kivasti yhdeksi kokonaisuudeksi.

kuva: Tampere-talo

Pirkanmaan musiikkiopiston oppilaista koostuva kymmenhenkinen orkesteri lukuisine, kappaleesta toiseen vaihtuvine soittimineen, sujuva (eikä liian pitkä) sovitus ja energinen laulu saivat minut ja 3- ja 6-vuotiaat lapseni täysin mukaansa. Ja tietysti en voinut olla laulamatta mukana, kun kaikki laulun sanat tulivat jostain vuosien takaa mieleen...

Varsinkin 3-vuotiaalle tyttärelleni Mörköooppera oli maailmoja mullistava kokemus. Olihan tämä ihan ensimmäinen yli tunnin pituinen konserttipläjäys, joss hän on ollut mukana. Koska 80-luvun c-kasettini on auttamattomasti vanhentunut, Mörrimöykyn kaipuuseen löytyy helpotusta cd-levystä, joita sentään vielä on saatavilla verkkokaupoissa.

Soitinkokeiluja

Aivan mainio vinkki kaikille soittoharrastuksen aloittamisesta kiinnostuneille lapsiperheille: Pirkanmaan musiikkiopisto järjestää vuosittain soitinseikkailukonsertteja, joissa musiikkiopiston oppilaat ja opettajat esittelevät omia soittimiaan musiikkinäytelmän lomassa. Tänä vuonna näytelmän teemana oli Lumikki ja lavalla nähtiin talvisena perjantai-iltapäivänä 7.2. mm. jousisoittimia, puhaltimia, rumpuja, harmonikka ja piano. Reilu puolituntinen konsertti käy kaikenikäisille, sinne on vapaa pääsy ja mikä parasta, esityksen jälkeen lapsilla on mahdollisuus kokeilla eri soittimia soitonopettajien opastuksella. Kokeilemalla voi löytyä vaikka jokin mieleinen soitin ja sitten ei muuta kuin muskariin tai soittotunneille hakemaan!

Pirkanmaan musiikkiopistolla on muuten viikoittain useita maksuttomia konsertteja, jotka sopivat hyvin lapsillekin. Konserttitarjontaa voi seurata opiston sivuilta tai Facebookissa.

Konserttikalenteri löytyy täältä

(Lasten)musikaali Ollin oppivuodet

Vihdoinkin Tampereen yliopiston Näty teki sen, mitä oli jo kauan odotettu ainakin meidän perheessä: lastennäytelmän ja mikä parasta, vielä musikaalin! Olin innoissani voidessani viedä lauantaina 6-vuotiaan poikani katsomaan perinteisten lastenteattereiden tarjonnasta poikkeavaa, Ollin oppivuodet -musikaalia. Hanno Eskolan dramatisointi ja ohjaus, Markku Mäkirannan lavastus ja Arla Salo-Pursiaisen säveltämä musiikki muodostivat yhdessä hienon kokonaisuuden, joka toi Anni Swanin alkuperäistekstin raikkaasti tähän päivään. Laulujen tekstien iästä huolimatta esitys ei saarnaa.

Juliste: Markku Mäkiranta

Tarinassa seurataan rikkaan perheen pumpulissa kasvaneen pojan tappelun jälkeistä karkumatkaa kotoa Suomesta Ruotsiin ja takaisin Suomeen. Olli joutuu kokemaan matkallaan kovia ja kohtaamaan pahoja aikuisia. Koettelemuksista selvitään uusien ystävien avulla.

Olen nähnyt vuosien mittaan useita Nätyn produktioita, ja kertaakaan en ole pettynyt opiskelijoiden ammattitaitoon. Heidän vahvuutenaan on aina ollut musikaalisuus ja tietysti nuoruuden energisyys. Tälläkin kertaa kaksitoista kolmannen vuosikurssin näyttelijäopiskelijaa olivat rooleissaan niin aitoja, että heidän todellinen ikänsä unohtui katsojalta. Ja toisaalta, mitä muuta voisikaan olettaa pitkän linjan ammattilaisiin verrattavalta joukolta.

Näkemäni lastennäytelmät ovat usein olleet näin aikuisen näkökulmasta katsottuna todella puuduttavia tai kerronnaltaan niin yksinkertaisia, etten ole osannut eläytyä monenkaan teoksen maailmaan. Tällä kertaa esitys imaisi minut niin voimakkaasti mukaansa, että unohdin seuraavani lapsille suunnattua musikaalia. Esityksen jälkeen tuntuikin juuri siltä kuin oikein hyvän kulttuurielämyksen jälkeen yleensäkin.

Musiikki oli tässä musikaalissa arvoisessaan asemassa. Sitä käytettiin luontevasti osana tarinankerrontaa ja vaihtuvia tunnelmia lavalla. Esiintyjien monipuolinen laulutaito pääsi oikeuksiinsa yksikertaisten perkussioiden säestämänä. Mitään ei ollut liikaa vaan kaikki näyttämön elementit olivat läpi esityksen sulassa sovussa.

Teoksen suositusikäraja on 8 vuotta, mutta uskon, että se käy pari vuotta nuoremmillekin jos vieressä on turvallinen aikuinen. Ja kyseessä ei todellakaan ole ainakaan omasta mielestäni lastenmusikaali, vaan kaiken ikäisten, hyvästä tarinasta, näyttelijöistä ja musiikista pitävien musikaali! Ja uskoisin esityksen uppoavan varsinkin nuoriin. Lapsiyleisö istui hyvin hiljaa ja keskittyneenä reilun tunnin mittaisen esityksen ajan lukuunottamatta muutamaa kohtausta, jotka saivat pienimmät kiljumaan naurusta.

Poikani perinteinen lausahdus esityksen jälkeen oli totutusti: Ihan kaikki oli parasta! Epäilenkin, että hän ei vielä ihan ymmärtänyt tarinan synkimpiä puolia...Mutta suosittelemme siis esitystä lämpimästi!

Ollin oppivuodet pyörivät Tampereen yliopiston Teatterimontussa vielä 16.2. saakka. Lippujen hinta on kaikilta sama 5 euroa.

Esitysajat ja muut esityksen tiedot täältä >>

Kaamosta pakoon Tampereen taidemuseoon

Kotimme vierestä menevän bussilinjan varrella on myös Tampereen taidemuseo, joten matka aurinkoiseen Kesän kaipuu -näyttelyyn ja takaisin ei ole kaamosmasennuksessa kieriskelevälle lomalaisellekaan ylivoimainen ponnistus. Naivistisia maalauksia esittelevä Suomen Gallupin kokoelmista koottu näyttely esittelee lähes 200 värejä ja muotoja pursuilevaa maalausta, joiden parissa saimme helposti vierähtämään harmaan aamupäivän. 

 

Lea Pihkala: Tukiaisia odotellessa, 1993. Öljy kankaalle, 74 x 89 cm.

Samalla reissulla päätimme bonuksena käydä katsastamassa myös taidemuseon kellarikerroksessa evakossa olevan Muumilaakson, johon emme aikaisemmin olleetkaan lasten kanssa tutustuneet. Muumimuseossa on esillä Tove Janssonin (1914-2001) alkuperäisiä piirroksia (ensimmäinen 1930-luvun alusta) ja useita kolmiulotteisia kuvaelmia muumitarinoista. Tällä hetkellä museossa on esillä näyttely Seikkaillen kotiin, joka kertoo piirrosten ja kuvaelmien avulla tarinan seikkailusta, matkasta ja kotiinpaluusta. 3- ja 6-vuotiaille lapsille pitkät, eri teemoja selittävät tekstit olivat hieman liian monimutkaisia ja he keskittyivätkin mieluummin kolmiulotteisten kuvaelmien tarkkaan tutkiskeluun.

Mukavan taideretken seurauksena kotona kaivettiin vesivärit esiin ja mielikuvituksellisia maalauksia syntyi paksut pinot siihen saakka, kunnes kaikki talosta löytyvät paperit oli käytetty...

Tampereen taidemuseo on avoinna ti-pe klo 9 - 17 ja la-su klo 10 - 18 (paitsi näyttelyn vaihtojen aikaan). Yhteislippu taidemuseoon ja Muumilaaksoon on aikuisilta 10 euroa ja lapsilta 4 euroa. Perjantai-iltapäivisin klo 15-17 Tampereen taidemuseoon ja Muumilaaksoon on molempiin vapaa pääsy!

Lisätietoja museoista täältä >>