Viidakkokirja

Kävimme katsomassa tamperelaisen Ahaa-teatterin 10.9.2013 ensi-iltaan tulleen ja Antti Mikkolan dramatisoiman ja ohjaaman Viidakkokirjan 6-vuotiaan poikani kanssa. Olemme käyneet Ahaa-teatterissa katsomassa muutamia esityksiä aikaisemminkin, ja tälläkään kertaa emme joutuneet pettymään. On ilahduttavaa kerta toisensa jälkeen huomata, miten teatteri suhtautuu perusteellisesti ja kunnianhimoisesti lastenteatterin tekemiseen. Näytelmä perustuu Kiplingin klassikkoromaaniin, jossa seurataan ihmisvanhemmistaan eroon joutuneen Mowgli-pojan kasvutarinaa viidakossa, susien poikana.

Viidakkokirjaa suositellaan yli 5-vuotiaille ja uskoisinkin, että kouluikäisille esitys antaisi paljon ajateltavaa. 6-vuotias oli vaikuttunut lavasteista, puvuista ja taidokkaista näyttelijänsuorituksista, mutta näytelmän teemat vierauden tunteesta ja itsenäistymisestä jäivät häneltä jännittävien ja nopeiden juonteenkäänteiden varjoon. Näytelmä vetosi kerroksellisuudellaan luultavasti myös aikuisyleisöön ja antoi ainakin itselleni paljon ajattelemisen aihetta: se voisi toimia koululuokassa innoittajana esimerkiksi adoptiota, perhesiteitä tai maahanmuuttoa käsitteleville keskusteluille.

Mowgli (Suvi Leppänen). Kuva Petri Kivinen.

Suvi Leppänen pienestä vauvasta nuoreksi mieheksi kasvavana Mowglina on ihastuttavaa katsottavaa. Muutkin hahmot ovat sulavuudessaan ja monipuolisuudessaan kiintymystä herättäviä. Väliaikoineen yhteensä puolitoista tuntia kestävä esitys pitää otteessaan alusta loppuun. Lavastus tuo yksikertaisuudessaan viidakon tunnelman koko teatterisaliin ja puvut muistuttavat toisinaan jopa taideteoksia. Harmittava tekijä poikani ja hänen samanikäisen ystävänsä mielestä oli usva, joka leijaili katsomoon koko esityksen ajan. Herkimmille esityksen seuraaminen saattaisikin olla usvakoneen takia vaikeaa. Myös kaksiosainen katsomo haittasi joissain kohdissa puheen kuuluvuutta.

Ahaa-teatteri saa meiltä täydet pisteet lämminhenkisestä henkilökunnastaan sekä itse teatteritiloista, joissa naulakotkin on asetettu lasten ulottuville. Ihanaa, että Tampereella on näin korkeatasoinen lasten ja nuorten oma teatteri!

Viidakkokirjan näytöksiä on näillä näkymin tiedossa vielä marraskuun 2013 alkuun. Tarkemmat esitysajat sekä lisätietoja näytelmästä löytyy sivuilta www.ahaateatteri.com

Näkötorni melkein meren rannalla

Upea retkikohde kaikille ulkoilusta ja luonnosta pitäville on Vehoniemen harju Kangasalla. Kullankeltaisessa sunnuntain syysauringossa kelpasi patikoida juurisilla poluilla, ihastella Roineen aaltoja ja kuvitella olevansa jossain kaukana, meren äärellä...

Lähdimme kotoa matkaan siinä luulossa, että ehtisimme metsäretkeilyn lomassa piipahtaa myös Vehoniemen automuseossa, mutta taas kerran suunnitelmat hieman muuttuivat. Metsäpoluilla oli niin mukavaa, että museo oli jo mennyt kiinni meidän saapuessa paikalle.

Onneksi, kulttuurinnälkää potevan äidin riemuksi, polun varrelta löytyi kyltti:

Kivikautinen asuinpaikka! Lapset eivät oikein jaksaneet innostua asiasta, vaikka kuinka yritin saada heidät vakuuttumaan paikan mystiikasta. Ihmeellistä, että juuri tällä paikalla oli kauan sitten hiihdellyt oravan nahkoihin pukeutuneita esi-isiämme.

Retkemme huipentui termospullolliseen kuumaa kaakaota Vehoniemen harjun huipulla sijaitsevan näkötornin juurella. 1920-luvulla rakennettu näkötorni on jo sinänsä nähtävyys ja 66 portaan kiipeäminen käy leikistä jopa alle kolmevuotiaalta.

Lapset olivat innoissaan, maisemissa silmä ja sielu lepäsivät. Ah, miten voikaan tää Suomen maa olla kaunis! Seuraavalla kerralla mennään sitten katsomaan niitä vanhoja autoja.

Vehoniemen automuseoon on vapaa pääsy ja se on avoinna huhtikuusta joulukuuhun. Syyskaudella museo on auki päivittäin klo 10-17. Lisätietoja www.automuseo.com
Näkötorni on auki jatkuvasti.